torstai 3. maaliskuuta 2011

Masennus

Palasin takaisin vanhan ystäväni luo. Sen samettinen ja tumma syli on odottanut minua jo vuosia. Sen pieni varjo on kasvanut jälleen suureksi. Ruokin sen nälkää kurjuudellani annan toivon palaamisestani luokseen näinä pelon hetkinä.
Tummanpuhuvin huulin se koskettelee syvimpiä sopukoitani paljastaen nyrhityn sydämeni ja laihat rippeeni onnesta. Alastomana vedän hänet viereeni, suojakseni vain tänään. Se on niin helppoa ja turvallista ottaa vanha liittolainen takaisin.
Huomenna selviän ilman häntä, lupaan sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti