Surullisuus, niin kaunis muoto tuntea. Surussa on voimaa, sillä kovien aikojen jälkeen voit itkeä. Herkkyys, niin aliarvioitua.
Unelmat tulevaisuudestani ovat vain nukkaa pumpulitaivaalla.
Hieron poskiani pehmeään vaahtokarkkiin ja hattara pilvillä voi tanssia. Makea tulevaisuuden kuva saa hymyn huulille ja karamelliset huuleni vääntyvät hymyyn.
Olen silti vieläkin kanssasi vaikka teet kipeää ja satutat. Valitsen sinut vaahtokarkkien sijaan. En menekkään tanssimaan noille hattarapilville. En maista makeaa ja suolaista.. elämää.
Kaunis kipu jonka takia valvon yöni ja samalla odotan löytäväni sitä saatanan vahvuutta sisältäni. En tiedä osaanko muuta kuin odottaa loputtomasti seuraasi, pääsenkö sinusta?
Ystäväni, sinä pimeä aamunkoin poika ja surullinen valontuojani.
Koiran hengitys jalkaani vasten herättää todellisuuteen. Savuke palaa loppuun, valittu musiikki loppuu jo koneelta... aika mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti