Syyllisyys

Yölliset tupakointihetket ovat väyliä synkkiin huoneisiin minussa. Jos ei uni tule niin valvotaan sitten. Tupakointia liesituuletimen alla ja koneelle.
Syyllisyys on siitä metka juttu, että se saa valvomaan. Kun oikein painaa sydämessä taakka paskoista teosta niin ei varmana nuku.
Äitienpäivä oli tänään... Lapsi ei vielä syyllistä teoistani, mutta minä syytän itseäni.
Ansaitseeko kukaan lasta? Onko olemassa hyviä ja huonoja vanhempia? Mikä on huono äiti?

Tuntuu, että en vaadi itseltäni tarpeeksi. Olen laiska jopa vanhemmuudessa. Ainakin lapseni on omatoiminen sen takia ja mm. keitti tänään aamulla kahvit sänkyyn. Minä en joutunut edes esittämään nukkuvaa, sillä nukuin ihan oikeasti sikeästi kuin tukki.
Mtta silti tänään ymmärsin ainakin sen, että olen ainakin jollain tasolla ansainnut aamuisen kahvitarjoilun ja kortin. Olen ainakin hänelle läsnä ja yritän edes jotain äidinroolin tapaista vetää.

Huomasin juuri viikonlopun jäljiltä kalvavaa huonoa omaatuntoa nälättävän tänä yönä. Lapsen kaunis käytös tänään ja rakastavat eleet eivät sitä paljoa helpota. Kävin baarissa jälleen tänäkin viikonloppuna. En ollut kauaa tai juonut paljoa, mutta kyllä olin taas mukavan väsähtänyt lauantaina. Lapsen sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu olevan vilkkainata juuri silloin, kun on krapulassa. Helpot vaihtoehdot pelastavat nämä päivät eli ei nettirajoitusta lapselle, päivälliseksi pitsaa lähimmästä pitseriasta ja iltapäivällä elokuva ärrältä.

Baareissa on tullut käytyä eron jälkeen aika useasti ja jonkinlaista sosiaalista paskanjauhantaa siellä nyt sitten yritän. Jonkinlaista itsensä ja ajatusten pakenemista edes pariksi tunniksi.
Hämärässä baarissa tuntuu, että kukaan ei ahdista ja halua sinusta jotain. Aina ei jaksa antaa itsestään muille edes hymya tai paria sanaa. On mukavaa olla tuntemaston ja löpistä niitä näitä tuntemattomille. Miesten irstaat huomionosoitukset saavat jälleen muistamaan miksi en löydä täältä ketään tai muualtakaan.
Haluaisin ehkä löytää myös kumppanin, mutta toisaalta haluan olla yksin. Tuntuu, että ei kukaan ole kiinnostava tällä hetkellä, ehkä on liian vähän aikaa erosta.

Menetin niin paljon ja sainkin toki paljon edellisessä suhteessani. Menetin ainakin suuren osan herkkyyttäni ja suuren osan viattomuuttani. Toisaalta olenhan muuttunut tyttösestä naiseksi muutenkin noin pitkän suhteen aikana ja sitä kautta myös tullut järkiperäisemmäksi.

Haluan antaa lapselleni ainakin itseni ja tukea häntä niillä voimilla mitä minulla on.
Isää hänellä ei ole vain minut. Myös suurimalla osalla lähisukuni naisista on ollut lusmuilevat miehet ja naiset ovat kaiken pyörittäneet yksin. Sukua siis on myös ja siellä vahvoja tai vahvoiksi kasvaneita naisia hänen ympärillään. Itse olen toivottavasti muutamisen vuosien päästä jälkimmäinen tai sitten en.