Äiti on syyllinen kaikkeen. Eikö ole ihanaa, että meillä kaikilla on ainakin yksi äiti. Jos ei ole niin voimme syyttää häntä olemassa olemattomuudestaan.
Jos olet epäonnistunut elämässäsi tai muuteen vain kieroutunut on onneksi olemassa sillekkin selitys, äitisi on epäonnistunut ja traumatisoinut sinut ja siksi olet sellainen.
Nämä mietteet tulivat mieleeni keskusteltuani oman äitini kanssa.
Hän on huomannut, että lapset aina jossain elämänvaiheessa alkavat vihaamaan äitiään. On olemassa ns. sellainen aikuiseksi kasvamisen vaihe jossa syytetään äitiä. Siihen kuuluu intensiivinen lapsuuden "traumojen" esille tuominen keskusteluissa ja siten väistämättä äidin syyllistäminen.
Puhutaan siitä mitä äidin olisi pitänyt tehdä tai miten hoitaa ongelmat paremmin perheessä. Äidin vika on se jos isä on juoppo, sillä miehen sai itse valita ja lapsia ei tuollaisen kanssa olisi pitänyt tehdä.
Vuosia vanhoja asioita käydään sitten läpi ja itketään ja ollaan puhumatta ja taas soitetaan ja sovitaan.
Tämän prosessin jälkeen huomaa ymmärtävänsä äitiään paremmin ja antaa hänelle anteeksi sen ettei hän ole kuin ihminen. Äiti on silti äiti vaikka tekikin virheitä niitä samoja joita olen jo monesti toistanut omalle lapselleni.
Lapsuuden peikkojen selvityksen jälkeen huomasi kasvaneensa yhden pykälän verran ihmisenä, musta muuttuikin harmaaksi ja valkoinen sekoittui siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti