Yksinäisyys

Onko oikeasti elämässäsi sellainen ihminen joka kuuntelee sinua ja oikeasti haluaa tietää mitä ajttelet tai tunnet?
Tunne että olet yksin vaikka ympärilläsi olisi ihmisiä, nauravia ja iloisia. He jopa tietävät nimesi, mutta tervehtivät vain ja jatkavat matkaansa sen enempää sinusta välittämättä. Nämä ihmiset voivat kutsua sinua ystäväkseen tai olla vaikka niitä mukavia pariskuntia naapurustostasi.
Joskus kysytään vointia ja annetaan jopa teennäinen hymy. Kuulumistesi ja vointisi kysyminenkin on vain heidän uteliaisuutensa tyydyttämiseksi kysyttyjä.
Näiden hyeenojen on helppo leikkiä olevansa yksinhuoltaja äidin yläpuolella. Parisuhde on tietenkin merkki paremmasta ihmisestä ja yksin lapsen kasvattava on automaattisesti epäonnistuja.
Sukulaiset ja sisaret saavat isomman palan sinua ja sydäntäsi, kun ymmärrät miten yksin olisit ilman heitä.
Jäätyään vapaille markkinoille yksinhuoltajanhan oletetaan ottavan kaikki miehet joita hänelle vain tarjotaan tai sitten pokaavan joka viikonloppu epätoivoisessa tyrkky lookissa miehiä haaviinsa baareista.
Ainoa asia mitä hyeenat voivat itsensä mielestä yksin jääneen äidin hyväksi tehdä on mairean ja marenkisen hymyn viitoittamana vain moralisoida ja säälitellä tuota parkaa.
Sitten alkaa kyyläys. Kyyläysrinki kokoontuu taloyhtiön pihatalkoissa oluen siemailun ohessa juoruamaan naapureista. Kaduttuasi miljoonannen kerran osallistumistasi jälleen juorukerhon mukatalkoisiin päätät olla enää osallistumatta niihin ensi keväänä. Siihen kun et enää auta pihatalkoissa on marenki mammojen mielestä syy tietenkin sinun alkoholismisi(juothan viikonloppuisin viisi siideriä) tai välinpitämättömyydelläsi kunnon kansalaisia kohtaan.
Nuo miestensä varjoon jäävät niin hyvät vaimot ja usein lapsettomatkin sellaiset ovat usein juuri pahimpia kyyläysringin avajais tapahtumien päällepäsmäreitä.

Silloin, kun vietän lapseni kanssa kaunista kesäpäivää paistatellen ja lapsi juoksee pihalla ilakoiden pienen muovialtaan tuomasta virkistyksestä on väärin, että siitäkin saadaan pahansuopaa mulkoilua. Voihan tietenkin syynä olla sekin ettei opiskeleva ja autoton äiti ei vie lastaan hornan vittuun uimaan julkisilla kulkuneuvoilla häiritsemästä naapureita

Kouluikäisen lapsen kahdeksan aikaan illalla sisäpihalla keinuminenkin on maailman isoimpia huomauttamisen arvoisia asioita. Etenkin asia on ensiarvoisen tärkeä juuri naapurin ilmoittaa äidille(viittaan tällä siis tietenkin yksinhuoltajaan), sillä hän ei välttämättä enää miehensä jätettyä hänet osaa hoitaa lastaan.Pitäähän lapsen olla jo nukkumassa vaikka olisi lauantai ja äitikin leppoisasti keskustelisi ystävänsä kanssa vieressä nauttien leppoisasti lämpimästä säästä pihalla parin siiderin voimalla. Yrittäen olla välittämättä ilkeistä ja vihjailevista kommenteista ne kuitenkin satuttavat. Miksi äidit ovat niin luupin alla ja yleistä riistaa jos heillä ei ole miestä?

Onnelliseksi tulin kuitenkin katsellessani lasten iloa ja aurinkoa joka kuivatti pyykit nopeasti ja sai mehun hetkessä maistumaan ällöttävän siirappiselta. Lasten jäätelöstä tahriutuneet kasvot paistoivat myös iloa ja juuri sitä hetken onnea, mitä itse uudelleen opettelen.
Sisareni kanssa kauppakeskuksesta hikikarpalot otsalla haettu allas antoi tälle viikonlopulle taas elämän makua, tunteen siitä että huomenna voi todellakin jaksaa elää, täysillä lapseni kanssa.